Ensinnäkin:
Mentiin sinne kylän harvimmista autoista, joka mielenkiintoisesti käy kaasulla. Ihan siistiä oli ku käytiin hmm... "tankilla"? ... ne kuitenkin sen pöntön laitto niin täyteen että kaikilla fysiikan lakien ystävillä alkoi karsastamaan.
Toisinnakin:
Matkaa siis tehtiin haitilaisille markkinoille. Haitilaiset on siisteimmän värisiä ihmisiä joita oon nähny. Yön...eiku...piki. ei. sysi. miten mustimman mustuutta voi kuvata? Se vähemmän siisti puoli asiasta liittyy meidän skandinaavisuuteen. Kilometritolkulla pikkuhousuja ja laukkuja kaupittelevia haitilaisia.... ja me. Me. SUOMESTA. Oman värinsä muistamisesta seurasi välitön oksennusrefleksi. Nähtiin meidän lisäksi 3 valkosta.
Kaikki haitilaiset siellä oli ihan älyttömän köyhiä. Missään kukaan ei hymyilly kertaakaan. Elämä on pelkkää selviytymistä. Ei ymmärretä creolia (mixi espanjaa +ranskaa).. eikä jasun kanssa ees ymmärretty espanjaa, joten olo meni aika erikoiseks. Jouni ja Merja merkitsi meille täälä elämää-takerruttiin niihin ku ....takertuvat jasmin ja saana.
Kolminnakin:
Kaikki luulee meitä rikkaiks amerikkalaisiksi.
Neljännekin:
ei olla kumpaakaan.
Kaikessa tungoksessa ku yritetää edetä, ihmiset pääsee melko lähelle. Monta kertaa tunsin ku pienet kädet sujahti mun taskuun. Oonkohan vähä pöpi ku olin ihan vartavasten lapsi taskuvarkaille jättäny karkkeja taskuihin? ...
Yhtäkkiä Jasun käteen on tarttunu nainen ja se ruikkii ranteisiin jotain hajuvettä..."Nuuhk... no gracias....no, no..NO gracias!!! NOGRACIAS ... no gra..EIKIITOS!!!!" ja hillitön rimpuilukohtaus.
Mun eteen hyppää pikkareita kauppaava nainen. Ilmeisemmin tosi rahantarpeessa. Rahatarve sielä meinaa jotain muuta ku et "vitsi on PAKKO saada se Hm:n takki!"
Kun sitte kohteliaasti pudistin päätä "juu mul on kalsareita tarpeeks kiitti"... nainen alko kiljumaan risat pitkällä "TENGO HAMBRE!" (mullon nälkä)... juu ei! "POR FAVOR TENGO HAMBRE!" ja melkein syötti kalsarinsa mulle.
Kaikki tuijottaa todella pitkään ja häpeilemättömästi kalpeaa olemusta. Haluaa koskettaa, kätellä, huutelee. Yks poika kättelee meitä ihastunu hymy päällä ja jähmettyy paikoilleen. Vissiin meni äitillensä kertomaan et se "näki niitä riisinvalkeita ihmisiä"!
Yks mies ohimennen vaan kosketti meitä olkapäästä. Jotku huuteli enklannin kielestä ylpeinä "God bless you!". Minkäänmoista rasismia ei koeta, jota vois ilmanmuuta olettaa jos tilanne ois toisinpäi.
Välillä tuntu ku ois kävelly jossain Afrikan köyhimmässä kehitysmaassa. Jotku naiset makaa myymissään tavaroissa, miehet nukkuu auton katoilla, nainen hakkaa luihuilla käsillään rintaan ja huutolaulaa jotain menetyksentuskasta. Jokapuolella naiset letittelee toistensa hiuksia, on vapaita rintsikoista ja kantaa kaiken päänsä päällä. Istutaan lievässä revityksessä ja yritetään sietää sietää röyhkeetä tingintää.
Kaikki on synkkää.
Merjan kanssa yritetään löytää vessaa ja meidät neuvotaan talon takapihalle. Kaksi peltiä pystyssä ja suihkuverho. Ei mitään reikää missään. "siellä voi käydä jos on pieni hätä", sano emäntä. "hyvä, yleensä ne tarjoo pottaa", totes merja.
Jossai vaiheessa muo ja Jasua alko seuraamaan 11v poika, joka puhu creolia. Sen päässä ei liikkunu mitään. Kai se kerran pyys rahaa, mut suurimman osan ajasta se tuijotti tyhjään ja seiso kädet pään päällä. Jouni sano et "se kaveri oli jotain 20... täälä on paljo sellasia jotka jää nälässä pieneks"... nyt ku ajattelee nii siltä se pikkukaveri näyttiki. Keltase silmät eikä etuhampaita.
