Matkan ehdottomasti vaikuttavimmista tapauksista oli käynti Haitin rajalla.

Ensinnäkin:
Mentiin sinne kylän harvimmista autoista, joka mielenkiintoisesti käy kaasulla. Ihan siistiä oli ku käytiin hmm... "tankilla"? ... ne kuitenkin sen pöntön laitto niin täyteen että kaikilla fysiikan lakien ystävillä alkoi karsastamaan.

Toisinnakin:
Matkaa siis tehtiin haitilaisille markkinoille. Haitilaiset on siisteimmän värisiä ihmisiä joita oon nähny. Yön...eiku...piki. ei. sysi. miten mustimman mustuutta voi kuvata? Se vähemmän siisti puoli asiasta liittyy meidän skandinaavisuuteen. Kilometritolkulla pikkuhousuja ja laukkuja kaupittelevia haitilaisia.... ja me. Me. SUOMESTA. Oman värinsä muistamisesta seurasi välitön oksennusrefleksi. Nähtiin meidän lisäksi 3 valkosta.

Kaikki haitilaiset siellä oli ihan älyttömän köyhiä. Missään kukaan ei hymyilly kertaakaan. Elämä on pelkkää selviytymistä. Ei ymmärretä creolia (mixi espanjaa +ranskaa).. eikä jasun kanssa ees ymmärretty espanjaa, joten olo meni aika erikoiseks. Jouni ja Merja merkitsi meille täälä elämää-takerruttiin niihin ku ....takertuvat jasmin ja saana.

Kolminnakin:
Kaikki luulee meitä rikkaiks amerikkalaisiksi.

Neljännekin:
ei olla kumpaakaan.
Kaikessa tungoksessa ku yritetää edetä, ihmiset pääsee melko lähelle. Monta kertaa tunsin ku pienet kädet sujahti mun taskuun. Oonkohan vähä pöpi ku olin ihan vartavasten lapsi taskuvarkaille jättäny karkkeja taskuihin? ...
Yhtäkkiä Jasun käteen on tarttunu nainen ja se ruikkii ranteisiin jotain hajuvettä..."Nuuhk... no gracias....no, no..NO gracias!!! NOGRACIAS ... no gra..EIKIITOS!!!!" ja hillitön rimpuilukohtaus.

Mun eteen hyppää pikkareita kauppaava nainen. Ilmeisemmin tosi rahantarpeessa. Rahatarve sielä meinaa jotain muuta ku et "vitsi on PAKKO saada se Hm:n takki!"
Kun sitte kohteliaasti pudistin päätä "juu mul on kalsareita tarpeeks kiitti"... nainen alko kiljumaan risat pitkällä "TENGO HAMBRE!" (mullon nälkä)... juu ei! "POR FAVOR TENGO HAMBRE!" ja melkein syötti kalsarinsa mulle.

Kaikki tuijottaa todella pitkään ja häpeilemättömästi kalpeaa olemusta. Haluaa koskettaa, kätellä, huutelee. Yks poika kättelee meitä ihastunu hymy päällä ja jähmettyy paikoilleen. Vissiin meni äitillensä kertomaan et se "näki niitä riisinvalkeita ihmisiä"!
Yks mies ohimennen vaan kosketti meitä olkapäästä. Jotku huuteli enklannin kielestä ylpeinä "God bless you!". Minkäänmoista rasismia ei koeta, jota vois ilmanmuuta olettaa jos tilanne ois toisinpäi.
Välillä tuntu ku ois kävelly jossain Afrikan köyhimmässä kehitysmaassa. Jotku naiset makaa myymissään tavaroissa, miehet nukkuu auton katoilla, nainen hakkaa luihuilla käsillään rintaan ja huutolaulaa jotain menetyksentuskasta. Jokapuolella naiset letittelee toistensa hiuksia, on vapaita rintsikoista ja kantaa kaiken päänsä päällä. Istutaan lievässä revityksessä ja yritetään sietää sietää röyhkeetä tingintää.
Kaikki on synkkää.

Merjan kanssa yritetään löytää vessaa ja meidät neuvotaan talon takapihalle. Kaksi peltiä pystyssä ja suihkuverho. Ei mitään reikää missään. "siellä voi käydä jos on pieni hätä", sano emäntä. "hyvä, yleensä ne tarjoo pottaa", totes merja.

Jossai vaiheessa muo ja Jasua alko seuraamaan 11v poika, joka puhu creolia. Sen päässä ei liikkunu mitään. Kai se kerran pyys rahaa, mut suurimman osan ajasta se tuijotti tyhjään ja seiso kädet pään päällä. Jouni sano et "se kaveri oli jotain 20... täälä on paljo sellasia jotka jää nälässä pieneks"... nyt ku ajattelee nii siltä se pikkukaveri näyttiki. Keltase silmät eikä etuhampaita.

Sigamos a Cristo! - konventti

Meillä oli etu sitten päästä konventtitöihin viikoks Santiagon pikkuparatiisiin. Tila käsittää konvasalin, Karibian MTS-tilat ja parit asuntorakennukset. Puitteista ei sen kummempaa voi todeta kun että en ole ikinä mitään upeampaa nähnyt! Vuoret ympäröi ja palmut huojuu ja keskellä konventtisalin lava! Kert kaikkisest kaunist!


Konventti oli sitten kolmenpäivän espanjan kielirimpuilu! Oli kyllä lieviä keskittymisvaikeuksia kun kieli on kuitenkin vielä sen vert vierasta. Paikalla oli 2000 latinoa, tummia tai ihan mustia.... ja me. Me neljä kalpeasti hymyilevää. Iha jännää :)
Näytelmästä vois antaa kunniamaininnan erimuhkeista parroista! Muistuttivat Karhukoplan isoisää.
Aquacatesta meni 2 siskoa kasteelle! Vanessa ja Milagros.

Kavereita ei tosiaan puuttunu!

Juu yksin ei ainakaan joudu olemaan! Naapurissa Aquacatessa oli papukaija, jota Jouni opettaa viheltämään Valtakunnan lauluja, sen nimi oli Kuka. Kuka oli kiva kaveri?.
Pieniä neonvihreitä liskoja vipeltää joka paikassa. Koiria on aivan poikkeuksetta joka taloudessa vahtimassa pihaa. Jotkut on koulutettu vähä liianki hyvin haukkumaan vieraille. Joka yö sai nukahtaa tulikärpästen vihreinä tuikkivien perien hohtaessa. Joka aamu kanat perheineen nyki ovelle ja kotkotti puurohiutaleiden perään. Toi pikkukäärme oli vinkee kiemurtelija! Paikallisella maidonjakelija-aasilla ratsastettiin, Constanzassa yksillä ystävillä oli piha-altaassa kilppareita ja papukaijoja. Ja nähtiin yks-silmänen, hellyydenkipee piraattikoira!

5 Viikkoa ja ystävämme MANTILAT !

Niinne Saanan 2-vanhemmat, Jouni ja Merja tuli kattomaan meitä jo hotellille. Ajoivat 2h vesisateessa motskarilla Aquacatesta hotellille hakemaan tuliaisia Suomesta: hervottomasti fazerin suklaata, salmiakkia ja after 8: iä. Ne imuroi kaiken napaansa neljän päivän sisällä eikä mitään ollu meijän hotelliviikon jälkeen tallella.

Kun alotettiin 5:n vkon rypemä maaseudulla, Aquacaten 23n hengen srk:sta ei kyllä kavereita puuttunu! Asuttiin Mantiloiden vaatimattomassa majassa ystävien pihalla. Emäntäperhe Mora oli aivan mahtava. Josefinan ja Socorron rakkautta on kyllä ylitsetulvivasti jo niiden ensinäkemältä! Upeita molemmat...ah!
Sali oli ihan vieressä, parin minuutin päässä. Srk:n pienet oli sairaan kivoja ja nättejä. Ne viittailee yhtenään kokouksissa ihan ilman mitään ujoilua. Nisaura ja Noemi piti meille monta iltaa seuraa kynttilänvalossa... Joka välissä käytiin joella, sielä oli upeita paikkoja!
Vierailtiin myös aidoissa fiestoissa! Voi hiisi miten ne latinot liikkuu! Tuntu harvinaisen jäykältä.

Nuorisoakin on. Tulee kova ikävä Xiomaraa, Manuelaa ja Keloa. No kohta nähään uudestaan!

Puerto Platassa, aaaaall inclusive.

Kaukana kotoa, sarjamme toinen osa, toinen viikko. Lennettiin Continentalilla Nycistä Puerto Plataan...Siihen oikeaan kohdemaahamme, Dominikaaniseen!! Ei voi käsitykseen mennä millanen oli tunne ku alko näkyä turkoosia vettä ja palmuja lentsikan ikkunasta....
Playa Doradon hotellissa oltiin viikko. Ett oli nättiä! Nukuttiin rannalla ja pulikoitiin altaassa ja lämmössä. Ei saatu mitään pelättyjä tauteja hotellilta, vaikka Saana tahvana oli ittensä niillä netistä puhki pelotellu.